Aina vain huomenna. Huomenna aloitan, tämän suupalan jälkeen, tuon suklaalevyn syötyäni tai tämän ähkymöhkösapetuksen jälkeen varmasti alkaa koko loppuelämän kestävä uusi aikakausi. Joo, niin varmaan.

Minun uusi elämäni alkaa huomenna. Tänään minuun mahtuu enää vain vettä, huoltoasemalla vedin kitusiini palan ( ylihinnoiteltua ) Daim-kakkua ( samalla rahalla olisin pakastealtaasta saanut kokonaisen, pyöreän kakun, onneksi en sentään SITÄ ostanut ja syönyt ) ja lämmintä suklaista kaakaota, kun olimme reissussa.

Aamulla keitän mikropuuron, punnitsen siihen tulevat hiutaleet ja muutkin annokset ja syön elämäremonttivalmentajani ohjeiden mukaan. Jostain olisi myös revittävä aikaa kotijumpalle ( ja kirvoitettava jälkikasvussa rankat naurut ). Hyvä niin. En aio antaa itselleni oikeuksia laistaa ohjelmasta. Minä HALUAN tätä niin kovasti!!!